“Ei täällä ole mitään syötävää”, totesi turhautunut mies lähikaupassaan.
Etenkin hevi-osaston valikoima tuntui yksipuoliselta, ravintoköyhältä ja mauttomalta. Yli vuosikymmenen kestänyt hyvinvointialan yrittäjyys oli avannut Raunon silmät, eikä niitä saanut suljetuksi enää parhaalla tahdollakaan. Ei mennyt kauaa, kun tämä toimintaan tottunut mies seisoskeli ensimmäisellä viljelypalstallaan ja visualisoi maasta kumpuavia herkkuja.
Muiden mielestä paikkavalinta oli käsittämätön.
Maahan oli niin savista ja juurakkoista, että edeltäjätkin olivat viljely-yrityksissään epäonnistuneet! Mies oli varoituksista huolimatta kuitenkin tavattoman tyytyväinen. Palsta oli kookas, paistatteli auringossa, ja viereisestä kevätpurosta sai parilla askeleella kastelukannut täyteen. Se oli ovelaa, sillä näin valmistelut sai aloitettua ilman kaupungin vettä, jo ennen varsinaisen palstakauden alkua.
“Tästä tulisi täydellinen – ikioma kasvisten paratiisi”.
Aluksi vain raaka voima vei eteenpäin, mutta alusta asti oli selvää, ettei tätä keidasta luotaisi hampaat irvessä. Palsta oli intuition ja läsnäolon harjoittelukenttä.
Kun paikalle raahattiin ensimmäinen markettisäkillinen multaa, oli kuitenkin naurahdettava omalle hyväuskoisuudelle. Raunon tavoittelemalle runsaudelle tarvittiin reippaasti enemmän rakennusmateriaalia – peräkärryittäin luonnonlannoitteita, satoja kiloja kalkkia ja sopivasti puhdasta multaa. Oli ohitettava perinteiset puutarhaoppaat ja luotettava omaan tuntemukseen siitä, mitä voimaton maa ja pieneliöt tarvitsevat elpyäkseen.
Karu palsta koki täydellisen muodonmuutoksen.
Jo ensimmäisenä kesänä satoa tuli sen verran, että viljelynaapurit kävivät kurkkimassa ja kyselemässä vinkkejä. Omat lapset pääsivät kasvimaalle rentoutumaan, ja rauhoittui viljelijä itsekin välillä niin, että vaipui vihannesten ja yrttien sekaan yöunille.
Yhteys luontoon oli alkanut eheytyä, ja viljelyvimma juurtua. Lumoavin muutos tapahtui ennen kaikkea kehossa, mielessä ja sielussa. Kun lautaselle päätyi yhä enemmän oman maan antimia, oli tunnetila euforinen. Jokainen suullinen täynnä elinvoimaa, jota oli sanoin vaikea selittää.
“Kunpa kaikki voisivat haukata palasen tällaista terveyttä”, mies haaveili.
Toisena kesänä sato paisui uskomattomaksi. Kaupungin kujille kantautui puheita mystisestä viljelyvelhosta. Paikallisia saapui inspiroitumaan päivä toisensa jälkeen, ja Rauno sai koko sydämestään jakaa oivalluksiaan.
Palstasta muodostui pyhiinvaelluskohde, jonka pauloissa pettyneinkin puutarhuri palautti uskonsa kasvun ihmeeseen.
Viljelijän keho ja mieli nauttivat yhä energisemmistä tuntemuksista ja makuelämykset voimistuivat. Pohtiessaan, miten tämän kaiken voisi jakaa muillekin, syntyi idea pH-päivällisistä. Ainekset tulivat omalta luomukasvimaalta ja innokkaat osallistujat pääsivät Raunon opastuksella kokkaamaan ja perehtymään hyvinvointinsa kulmakiviin.
Tiedonjanoisten vierailut palstalle kuitenkin jatkuivat…
Pian Rauno huomasi tekevänsä kokopäiväistä kasvimaakonsultointia omien kylvöjen ja kastelujen sijaan
Rakkaan kasvimaan tulevaisuus oli turvattava, joten kirjan kirjoittaminen ratkaisisi varmasti asian!
Vaan ei sittenkään… Moni kaipasi teoreettisen tiedon lisäksi konkreettista apua.
Oli kiireisiä yritysjohtajia ja väsyneitä pikkulasten vanhempia. Tahdottiin turvaa omavaraisuudesta tai toivottiin puutarhailoa eläkepäiville.
Ajanpuute, fyysiset rajoitteet, epäonnistuneet yritykset
– näihin oli keksittävä ratkaisu.
Puolihuumorilla syntyi Facebook-päivitys, jossa tarjottiin kasvimaata avaimet käteen -periaatteella. Ajatuksesta hullaannuttiin ja jännityksestä huolimatta ensimmäinen kohde valmistui kädenkäänteessä.
Runsas, luomulaatuinen sato kiinnitti myös tunnettujen hyvinvointivaikuttajien huomion. Intohimoiset asiakkaat levittivät puhtaan ravinnon sanomaa, ja oli selvää, että Kasvisten Paratiisi oli tullut jäädäkseen.
Kaunis käänne tapahtui, kun paratiisipuutarhuri rakastui Mariaan.
Suhde oli vasta alkuvaiheissa, kun Rauno ehdotteli jo rohkeita…
“Sinusta tulisi erinomainen toimitusjohtaja!”, hän tokaisi.
Marian katse oli huolestunut. Viljelijä oli vissiin höpsähtänyt auringonpaahteessa.
Raunon visio oli kuitenkin vankkumaton ja Maria otti haasteen vastaan. Uudella toimitusjohtajalla on ollut yrityksen toimintaan järjestelmällisen rauhoittava vaikutus.
Nyt pariskunta muodostaa Kasvisten paratiisin sydämen, josta koko toiminta versoaa. Ympäri Suomea on kohonnut useita kymmeniä kasvimaita, joiden luomusato on ollut valtaisa vuodesta toiseen. Myyntimenestyksen on saavuttanut myös Paratiisimultasekoitus, jonka reseptiikka on Raunon käsialaa.
“Voimme nukkua yömme levollisesti, kun tiedämme, että jossain päin Suomea jälleen uusi perhe saa taimista taikaa, turvaa ja terveyttä”.
Teemme työmme sydämellä ja intohimolla – milloin sinä rakennutat ikioman paratiisin, jonka arvoa ei voi rahassa mitata?